Quantcast
Channel: Takku - Foorumit - Kirjat (RSS)
Viewing all articles
Browse latest Browse all 74

Kirjat :: Kolme kirjaa natsi-Saksan perikadosta ja kostosta

0
0

Anonyymi: Nainen Berliinissä (1954, suom. 1960 & 2006)

Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi. Kansan perikato Kolmannessa valtakunnassa 1945 (2015, suom. 2016)

Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä (2015, suom. 2016)


Karmeata luettavaa. Loputtomien raiskauskuvausten lukemisesta ei voi nauttia kuin enintään natsikirjailija Timo Hännikäinen.

Nainen Berliinissä on berliiniläisen naisen päiväkirja ajalta 20. 4. - 22. 6. 1945.

Anonyymi päiväkirjailija vaihtaa kuulumisia tuttunsa kanssa:

- Kuinka usein raiskattu, Ilse?
- Neljästi, entä sinut?
- Ei aavistustakaan, jouduin etenemään vähä vähältä kuormastosta majuriin.

Anonyymi kirjoittaa myöhemmin kahvittomasta kahvittelusta Ilsen kanssa: ”Meillä oli silti todella hauskaa, kerroimme toinen toistaan rajumpia raiskausvitsejä”.

Berliinissä oli keväällä 1945 kaikista evakuoinneista huolimatta neljä miljoonaa asukasta. Kahteen johtavaan sairaalaan päätyi 95 000 - 130 000 raiskattua naista. Siinä olivat siis vain sairaalahoitoa saaneet. Noin kymmenentuhatta berliiniläsnaista tappoi itsensä toukokuussa 1945 raiskauksen jälkeen.

Lupaathan tappaa itsesi kertoo miten itsemurha-aalto eteni Saksassa lähestyvän usein humalaisen puna-armeijan joukkoraiskausorgioita ennakoiden. Kokonaiset suurperheet saattoivat yksinkertaisesti kävellä käsi kädessä järveen ja hukuttautua ennen venäläisten tuloa. Pelkästään nykyisin noin 10 000 asukkaan kaupungissa Demminissä kirjattiin toukokuun ja lokakuun 1945 välisenä aikana 927 itsemurhaa. Lauenburgissa yhtenä ainoana ”yönä noin 600 asukasta astui omasta tahdostaan kuolemaan”.

Ja sitten tulivat sotilaat muistuttaa, että myös yhdysvaltalaiset, kanadalaiset, ranskalaiset ja britit raiskasivat tyttöjä ja naisia. USA:laiset vähintään 190 000. Joista nuorin oli seitsemänvuotias ja vanhin 69. Gelnhausenin kaupungissa Hessenissä asukkaat pohtivat vielä 18 vuotta sodan päättymisen jälkeen, kuka suojelisi heitä amerikkalaisilta.

Kaikkiaan raiskatuiksi tulleita naisia on yleisesti arvioitu olleen Saksassa sodan loppuvaiheessa noin kaksi miljoonaa. Lukuun eivät sisälly puolalaiset naiset eivätkä neuvostoliittolaiset. Eivät myöskään orjatyöhön tuodut ulkomaalaiset tytöt.

Varsinkin neuvostoliittolaisten sotilaiden raiskausvimmaa on yritetty puolustella kansallissosialismin aiheuttamalla katkeruudella suunnattomista kärsimyksistä ja siviileihin kohdistuneista joukkomurhista itärintamalla. Tämä on tietysti paskapuhetta. Uhreiksi ei valikoitunut kansallissosialisteja kannattaneita, vaan kuka tahansa satunnainen tyttö tai nainen saattoi joutua kohteeksi. Vaikka neuvostosotilaat olisivatkin raiskanneet yksinomaan univormupukeisia saksalaisnaisia, niin mitä hyvää ja hyödyllistä se olisi muka edistänyt?

Natsi-Saksaan kohdistuva viha ei selitä sitäkään, että neuvostoliittolaiset raiskasivat edetessään myös puolalaisia naisia ja angloamerikkalaiset ranskalaisia.

Journalisti Susan Brownmillerin mukaan ”sodan voittajat ovat niitä, jotka raiskaavat”. Raiskaus on alistetun maan miehille viesti, jonka mukaan nämä ovat ansainneet pahimman mahdollisen nöyryytyksen. Ja eivätkös moisen logiikan mukaan juuri natsi-Saksan miehet olleet viestin ansainneet.

Kolmen kirjan pysähdyttävin ja mietityttävin kommentti löytyy kirjasta Nainen Berliinissä. Siinä Anonyymi kertoo kokeneensa omat kärsimyksensä seurauksena natsi-Saksan teoista: ”Minusta ainakin tuntui, että koin jotakin, joka muistutti laskun maksamista.”


Viewing all articles
Browse latest Browse all 74

Latest Images

Trending Articles